Ihmiset

Ihmiset 2018-07-30T14:18:31+00:00

Hei!

Minä olen Katri Pirttijärvi, Pirttijärven tilan ja islanninhevostallin omistaja ja yrittäjä. Olen ihka aito maallemuuttaja, kotoisin Jyväskylän maalaiskunnan Palokasta, ja asunut perheeni kanssa täällä mummolassani, isäni kotipaikalla, vuosituhannen vaihteesta saakka.

Olen aloittanut ratsastusharrastuksen jyväskyläläisessä Laajavuoren Ratsukot – seurassa noin kymmenvuotiaana. Haaveilin silloin lapsuuden innolla hevosalan ammatista, mutta vanhempani kehottivat unohtamaan moiset höpinät ja hankkimaan itselleen kunnon ammatin. Niinpä sitten tein työtä käskettyä ja lähdin opiskelemaan englantia ja venäjää yliopistoon. Olin sittemmin monta vuotta opettajana ammattikorkeakoulussa, ja lasten syntymän jälkeen tein käännöstöitä WSOY:lle freelancerina. Ulkomaan työkokemusta karttui opiskeluvuosina sekä Ruotsista että Englannista. Minulla on nuoruusvuosilta myös hotelli- ja ravintola-alan koulutus ja monipuolista työkokemusta siltäkin alalta.

Katri Pirttijärvi

Ajatus hevosista ammattina ei kuitenkaan koskaan jättänyt minua rauhaan. Isoisäni kuoleman jälkeen edessä oli ratkaisun teko: säilyttääkö Pirttijärvi vain kesäasuntona vai muuttaako oikeasti asumaan tänne syrjäkylille, eikä sitä sitten loppujen lopuksi edes kauaa tarvinnut miettiä. Päätin tarttua tilaisuuteen ja toteuttaa aina mielessä kyteneen unelmani – omakotitalo kehittyvässä taajamassa pääkaupunkiseudun kupeessa vaihtui hoidon puutteessa pusikoituneisiin metsiin, rapistuneisiin vanhoihin rakennuksiin ja työntäyteiseen elämään metsän keskellä, ja sillä tiellä olen edelleen.

Islanninhevosten pariin ajauduin sattuman kautta suunnilleen samoihin aikoihin, kun maalle muutimme. Havaitsin hyvin pian löytäneeni oman hevosrotuni! Menin ensimmäiselle askellajikurssille muistaakseni kesällä 2002, ja aloin heti kouluttautua alalle. Päätin alusta asti erikoistua islanninhevosiin ja aikuisratsastajien opettamiseen. Talliyrityksen perustin jo kesällä 2003.

Ensimmäiset vuodet uudessa, vaativassa ammatissa olivat kiinnostavia, mutta tuntuivat melko raskailta ja jopa vaikeiltakin. Kokemusta kuitenkin karttui sekä omassa työssä että kurssien, koulutuksen ja oman valmentautumisen kautta, ja oma ammattitaito kehittyi koko ajan. Jossakin vaiheessa huomasin, että kaikki välillä toivottamaltakin tuntunut vaivannäkö alkoi sittenkin tuottaa tulosta, mikä antoi aina vain lisää motivaatiota ja potkua työhön ja omaan ratsastukseen. Mutta täytyy kuitenkin todeta, että tieto lisää tuskaa – mitä enemmän oppii, sitä paremmin huomaa, miten paljon on vielä opittavaa!

Katri Pirttijärvi

Islantiin matkustin ensimmäisen kerran vuonna 2005, koska halusin nähdä, miten hienot hevosemme kotimaassaan elävät – ja tietysti halusin myös nähdä tuon eksoottisen ja silloin kaukaiselta tuntuneen maan. Se reissu olikin käänteentekevä kokemus. Tulin siiheen tulokseen, että siihen astinen tietämykseni islanninhevosesta ja niiden ratsastamisesta oli ollut aika ohuella pohjalla. Voinkin rehellisesti sanoa, että oikea opintie tällä saralla alkoi vasta tuosta matkasta. Pelkästään tuosta ensimmäisestä reissusta voisi kertoa tarinaa pienen kirjasen verran – eikä muuten islantihulluus iskenyt vielä sillä kertaa, se hiipi vaivihkaa ajatuksiin vasta myöhemmin. Joka tapauksessa: tuon reissun jälkeen Islannissa on tullut käytyä joka vuosi, joskus useammankin kerran vuodessa. Ensimmäisen ryhmämatkan järjestin sinne jo keväällä 2006, ja siitä lähtien olen vienyt ryhmiä sinne ratsastamaan.

Rentoa ratsastusta Islannissa

Talliyrityksen perustin siis kesällä 2003. Ajatuksena oli alussa keskittyä vain maastoratsastukseen ja hevosmatkailun kehittämiseen, mutta aika nopeasti aloin tarjota myös opetustunteja. Opettamisesta tulikin sitten toimintamme kivijalka. Vaikka tätä kirjoitettaessa (kesä 2018) ratsastuskoulutoiminta on jo hiipumaan päin, tarjoan edelleen jonkin verran opetustunteja sekä maastoja pienryhmille. Oriinpito tuli kuvaan mukaan, kun hankimme Logandin Islannista v. 2015. Järjestän edelleen myös matkoja Islantiin: seuraava reissu on suunnitteilla keväälle 2019 (viikko 9 tai pääsiäinen).

Ratsastustunnilla on hauskaa!

Henkilökohtaisesti nautin ratsastamisesta kaikenlaisilla hevosilla yhä edelleen. Meillä on kotitallissa kiltit, luotettavat, koulutetut hevoset, jotka kaikki edelleen tölttäävät tahtipuhtaasti, kunhan ratsastaja vain osaa niiltä oikeita asioita pyytää. Meillä hevoset tekevät työnsä, ja sen tehtyään ne saavat elää vapaata laumaelämää ja keskittyä tekemään sitä, mitä ne parhaiten osaavat: olemaan hevosia!