Pakkaskelit ovat väistyneet ainakin hetkeksi, ja lumihuurteinen maisema on vaihtunut räntäsateen harmauteen. Jouluisissa ratsastustunnelmissa silti täällä ollaan. Ensi viikolla on jo talvipäivän tasaus, joten sitten mennään kevättä kohti!

Hevosten treenausta ja yksityistuntien pitoa on ollut hevospuolella ohjelmassa viime aikoina. Lokakuun lopulla meille tuli uusi, punarautias ruunaherra Islannista, osuvasti Pegasus nimeltään (Pegasus = tarujen lentävä hevonen). Lentokoneellahan hevoset Islannista Ruotsiin tulevat, joten…

Pegasus on iso ja komea hevonen, kilttiluonteinen ja helppo käsitellä. Sitä olen vasta vähän ratsastanut, mutta ihan asialliselta hevoselta se myös ratsastettuna vaikuttaa. Se tulee mahdollisesti myyntiin kevätpuolella, mutta siitä sitten lisää, kunhan asia on ajankohtainen.

On ollut mukava työskennellä myös uusien hevosten ja omistajiensa kanssa heidän kotitalleillaan – kiitos vain kaikille luottamuksesta! Kiinnostus islanninhevosia ja nimenomaan niiden askellajeja kohtaan taitaa olla hienoisessa kasvussa, mikä on kerrassaan hienoa ja motivoivaa meille kaikille, niin hevosille, ratsastajille kuin ohjaajillekin.

Perusasioista olemme kaikkien kanssa syksyn aikana aloittaneet: rentoudesta, rauhallisuudesta, töltin ja ravin ratsastamisen tekniikasta sekä eteenpyrkimyksen parantamisesta ratsastajan istuntaa unohtamatta. Joidenkin pidemmällä ehtineiden ratsukoiden kanssa olemme päässeet harjoittelemaan temponvaihdoksia töltissä sekä laukan ratsastamista – varsinkin viisikäyntihevosilla laukan ratsastaminen voi olla välillä aikamoisen tarkkaa touhua.

Kelit vain ovat täällä pohjolassa sitä mitä ovat, ja välillä ottaa päähän, kun tulee räntää ja lunta ja on pakkasta ja viimaa ja jäätä… Mitä enemmän tulee ihmiselle ikää, sitä vähemmän huvittaa olla ulkona sään armoilla päivästä toiseen. Maneesi olisi kyllä taivaan lahja ratsastajalle tässä ilmastossa! Ei taida joulupukkikaan sentään tähän toiveeseen kyetä vastaamaan, joten ei kai se muu auta kuin laittaa lottokuponki vetämään.