Kevät ja ketutusta

Taivaalla käy tällä hetkellä vilkas liikennöinti. Tänäkin aamuna komea hanhiparvi lensi aurana ratsastuskentän yli itää kohti, ja samalla toisella taivaallisella kaistalla tuli vastaan joutsenia länttä kohti. Hyvä, kun juuri ja juuri ehtivät väistää toisiaan!

Kevään ensimmäisen suuren haukan bongasin pari päivää sitten kaartelemassa pihapiirimme kaunistukseksi (tai kauhistukseksi) järjestetyn avohakkuuaukon päällä. Lintukirjan tietojen perusteella arvelisin sen olleen hiirihaukka; tuskin nyt kotka sentään. Eihän sekään kyllä mahdotonta ole, kerran on sekin ihme Pirttijärven pihassa nähty.

Ihme on myöskin se, miten kummallisesti joissakin yrityksissä tällä paikkakunnalla, ja varmaan monella muullakin paikkakunnalla, toimitaan. Kävin eilen pesettämässä autoni paikallisella huoltoasemalla, jossa omatoimisia autoilijoita palvelee – pitäisikö tämä laittaa lainausmerkkeihin – pesuautomaatti maksuautomaatilla varustettuna. Muuten hyvä keksintö, mutta laite antaa maksutapahtumasta kuitin ehkä 2 kertaa kymmenestä.

Ressukka autonpesettäjä joutui sitten käymään peremmälle itse huoltoasemarakennukseen, jossa minulle aika yksikantaan todettiin, etteivät järjestelmät sisällä ja ulkona keskustele keskenään, ja ettei sitä nyt sentään joka päivä sitä automaattia käydä tarkistamassa, ja että olisi syytä käydä vastaisuudessa maksamassa se pesu aina siellä sisällä, jos kerran kuitin haluaa.

Jaaha. Onkohan se automaatti sinne sitten asennettu henkilökunnan vai asiakkaiden elämän helpottamiseksi, vai liekö kummankaan? Tällä kertaa sentään kerkisin ajaa auton sisälle automaattiin ennen kuin ovi meni kiinni…

Ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin olen viime aikoina ihmetellyt myös sitä, miten suomen kielestä ovat kadonneet kaikki muut tervehdyssanat paitsi ”moi”. Missään kaupassa, kioskilla, huoltsikalla ja niin edelleen ei mitään muuta tervehdystä enää juurikaan kuule, ei huomenta, ei päivää, ei hyvää iltaa, ei edes terve tai hei, mikä oli yhdessä vaiheessa rentoa tervehdyssanastomuotia. Mikä ihmeen ”moi”? Kuulostaako se nyt kohteliaalta ja asiakasta arvostavalta palvelulta, kun 20-vuotias kassaneiti sanoo itseään n. 60 vuotta vanhemmalle asiakkaalle: ”moi, onx sulla henkkareita”? Ennen aikaan henkilökuntaa koulutettiin näissäkin asioissa ja sovittiin yhteisen linjan noudattamisesta, mutta historian romukoppaan kai sellaisetkin toimintaperiaatteet on jo heitetty tässä palveluhenkisyyden luvatussa maassa.

Toteutin helmikuussa vuosien haaveen, ja olin Haikon kartanossa yötä. Siellä ei sentään vastaanottotiskin ja ravintolan henkilökunta sanonut ”moi”, osasivat vielä sanoa iltaa ja huomenta. Siellä saattaa tulla käytyä toisenkin kerran.

Viime reissulla jopa Lontoossa ihmettelin palvelukulttuurissa terästäytymistä, vaikka siellä nyt jonkin sortin kohteliaisuus taidetaan imeä itseen kulttuuriperintönä jo äidinmaidossa. Jossain vaiheessa sielläkin oli aistittavissa suurkaupungin rahat pois nyrpeällä naamalla  –meininki, mutta nyt oli kyllä tuuli kääntynyt kokonaan puhaltamaan toisesta suunnasta. Joka ikisessä kauppaliikkeessä ja kahvilassa henkilökunnan asenne oli poikkeuksetta ystävällinen ja palveluhenkinen.

Suurin myönteinen yllätys oli Covent Gardenin alueella sijaitseva trendikäs kosmetiikkaliike, jossa huippumallin näköiset nuoret naismyyjät olivat kaikille aivan huippuystävällisiä asiakkaan ikään, vaatetukseen ja muuhun ulkoiseen seikkaan katsomatta. Omatkin tyttöni saivat nuoresta iästään huolimatta asiaan paneutunutta palvelua, ja todella palvelua: myyjätär ihan omin jaloin jaksoi jopa kipittää varastoon katsomaan, löytyisikö sieltä asiakkaalle vielä sopivamman sävyinen meikkivoide. Ilahduttavaa!

Kaikkein parhainta palvelua sai iäkkäämpi, aivan tavallinen rouva, joka kuului kysyvän meikkineuvoja jotakin tärkeää juhlatilaisuutta varten. Miten ystävällisesti, kohteliaasti ja arvostavasti myyjätär häntä opasti! Ei tietoakaan alentuvasta ylimielisyydestä tai muusta ”rennosta tuttavallisuudesta”, oli mieltä ylentävää katsoa ja kuunnella tätä palvelutapahtumaa ihan vain sivustaseuraajana.  Jossakin sentään tämäkin osataan – siihen kauppaan taidan poiketa toisenkin kerran!

 

2017-04-13T11:46:32+00:00 6. huhtikuuta, 2017|Ajankohtaista|