Pellolta pöytään

Islanninhevonen on tehokas korsirehun hyödyntäjä, onhan sen elimistö sopeutunut tuhannen vuoden kuluessa Islannin karuihin oloihin ja niukkaan ravintoon. Niinpä laadukas heinä onkin islanninhevosen tärkein ravintoaine.  Kevyessä harrastekäytössä oleva islanninhevonen ei laadukkaan heinän lisäksi väkirehuja tarvitse. Kovaakin työtä tekevä islanninhevonen tarvitsee todella vähän väkirehua, jos vain heinä on tasokasta ja sitä on riittävästi saatavilla.

Kotimaassaan Islannissa hevoset eivät juurikaan saa väkirehuja tai mitään muutakaan ylimääräistä, mutta kunto ja kestävyys ovat islantilaisilla vaellushevosilla silti huippuluokkaa. Jos et usko, käy itse katsomassa!

Pellolta pöytäänMeilläkin on siis vuoden ”tärkein” työ kohta tehty. Heinävajassa on jo muhkea kasa suoraan pellolta haettua heinää pikkupaaleissa. Kovaa hommaahan heinien mättäminen on, tavallaan. Kuumahan siinä tulee, kun yleensä heinää tehdään heinäkuun heinäpoutien aikaan, ja tahti on reipas, jotta homma hoituu valmiiksi poutakelin vallitessa. Toisaalta se on myös mahdottoman mukavaa hommaa, jos on hyvä porukka koossa ja keli suosii. Siinä näkee työnsä jäljet heti, ja mieltä kovasti lämmittää heinävajaan pinottu ihanien, vihreiden, tuoksuvien paalien kasa. Hevosten ruoka on siis jo osaksi vuotta turvattu, ja heinätyömiesten kuntokin on siinä samalla kohonnut kuin itsestään.

Pelkillä pikkupaaleilla ei tietenkään isoa hevosmäärää ruokita talven yli. Kyllä mekin joudumme ensisijaisesti käyttämään muoviin paalattua heinää, onhan sen tekeminen paljon edullisempaa ja kätevämpää. Pellolta pöytäänPienten paalien tekeminen vaatii paljon työvoimaa ja isoja varastotiloja. Joskus tosin mietityttää, pitäisikö jonkun mennä kehityksessä taakse päin ja tehdä laadukkaista pikkupaaleista tavaramerkki ja ryhtyä niitä pontevasti markkinoimaan myös täällä meidän seudullamme ja lähialueilla. Laadukkaasta heinästä olen minä kyllä ainakin joka tapauksessa myös valmis maksamaan, tuleepa se sitten vajaan isossa tai pienessä paalissa.